Äänihäiriöt
Äänihäiriöt jaetaan kahteen ryhmää, elimelliset äänihäiriöt (rakenteelliset häiriöt) ja ei-orgaaniset (toiminnalliset äänihäiriöt).
Elimellisessä äänihäiriössä on aina rakenteellinen muutos äänihuulessä. Äänen muodostuminen vaatii symmetrisen värähtelyn molemmissa äänihuulissa. Rakenteelliset häiriöt voivat johtua esim. äänen väärästä käytöstä, äänihuulten tai kurkunpään ärstyksestä, erityisesti tupakoinnista. Elimelliset äänihäiriöt voivat myös johtua muista perussairauksista.
Toiminnalliset äänihäiriöt
Toiminnallisessa äänihäiriössä ei yleensä nähdä rakenteellista poikkeavuutta. Joskus nähdään että äänihuulten väliin jää tavallista isompi rako. Suurnopeuskameralla voi nähdä lievää epäsymmetrisyyttä äänihuulten värähtelyssä.
Kuvassa nähdään normaalin näköiset äänihuulet joissa ei tule näkyviin rakenteellisesti poikkeavaa. Potilaan oireet: äänen väsyminen työpäivän lopussa, ääni ei kanna ja kiristävä tunne kaulalla kun puhuu pitkään.
Äänihuulten kyhmyt
Äänihuulikyhmyt johtuvat liiallisesta äänirasituksesta. Raskaan äänen käytön seurauksena äänihuulien etuosaan tulee turvotusta joka kuuluu äänen käheytenä. Turvotus laskee levossa mutta saattaa muodostua sidekudosarveksi jos äänirasitusta ei rajoiteta. Tätä äänihuulien etu– ja keskikolmanneksen rajalla olevaa yleensä molemminpuolista arpimuutosta kutsutaan äänihuulikyhmyksi.
Äänihuulen polyyppi
Äänihuulipolyyppi on toispuoleinen turvotus tai kyhmy joka aiheuttaa äänenkäheyden. Polyypin tavallinen hoitolinja on leikkaus ellei polyyppi ole niin pieni että siitä ei tule merkittävää haittaa potilaalle. Jotkut hyvin pienet polyypit häviävät ääniterapialla. Polyyppeja esiintyy yleensä ns. fonotrauman jälkeen. Potilas yleensä kokee että ääni meni käheäksi äkillisen voimakkaan äänen käytön jälkeen tai yskän yhteydessä.
Polyypin kirurgisen hoidon tavoitteena on palauttaa äänihuuleen sileä ja suora reuna. Kyseessä on nukutuksessa tehtävä vaativa mikrokirurginen toimenpide.
Äänihuulen kysta
Äänihuulissa on pieniä rauhasia jotka saattavat syystä tai toisesta tukkeutua. Seurauksena rauhanen täyttyy paksulla eritteellä muodostaen limakalvon alaisen kystan. Äänihuulen kysta aiheuttaa äänihuuliraon epätäydellisen sulkeutumisen tai äänihuulien epäsymmetrisen värähtelyn joka kuullaan äänen käheytenä ja voimattomuutena.
Atrofinen dysfonia ja ikään liittyvät äänihuulten muutokset
Atrofisella dysfonialla tai presbyfonialla tarkoitetaan ikään liittyviä äänihuulten muutoksia joita nähdään yleensä vanhuksilla. Äänihuulissa esiintyy kaarevuutta, joka aiheuttaa vuotoraon äänihuulten väliin.
Oireet ovat yleensä äänenkäheys, äänen väsyminen ja tunne ettei ääni kanna pitkään. Miehellä voi olla tavallista korkeampi ääni ja naisella tavallista matalampi. Molemmilla esiintyy vaikeuksia korkeassa lauluäänessä.
Äänihuulihalvaus
Äänihuulihermon vaurioituminen johtaa äänihuulihalvaukseen. Se voi ilmaantua ilman mitään edeltävää syytä tai esim. kilpirauhasen kirurgian komplikaationa. Äänihuulihalvauksella tarkoitetaan äänihuulen liikkumattomuutta tai liikevajausta. Yleensä äänihuulihalvaus on toispuoleinen. Äänihuulihalvaus voi parantua itsestään halvauksen jälkeen mutta paraneminen voi kestää jopa vuoden. Aänihuulihalvauksen aiheuttaman käheyden aste on hyvin vaihteleva. Käheys riippuu siitä mihin asentoon äänihuuli on halvaantunut eli kuinka suuri vuotorako äänihuulien väliin jää.
Halvaantuneen äänihuulen reuna voidaan saada keskiasentoon leikkaushoidolla mikäli suotuisaa paranemista ei tapahdu. Tähän on tarjolla useampia erilaisia toimenpiteitä joista tavallisin on äänihuulen täyttö kalsium hydroksiapatiitilla (Radiesse) tai lihaskalvosiirteellä.